Missä olinkaan? Saksassa, Elbe-joen itärannalla. Hampurissa, paikka oli Blankenese. Oli miellyttävä iltapäivä. Tiedättehän sen tunnelman sunnuntaisin esimerkiksi Eiran pikkukujilla, kun aika on pysähtynyt ja kadut tyhjiä.

Yhtäkkiä nenääni leijailee jumalaisen miellyttävä, makea tuoksu. Ajattelematta asiaa seuraan vatsani käskyjä selvittää tuulen tuoma haju. Kävelen muutaman korttelin yksinäisyydessäni Keski-Euroopan orastavassa syksyssä. Tuoksu voimistuu. Seuraavan kulman takaa eteeni paljastuu aukio. Kadulla tapahtuu jotakin, on paljon ihmisiä. Iloisia, nauravia ihmisiä jotka kaikki pitelevät käsissään jotakin. Ihmisjoukon keskellä elehtii mies pienessä liikuteltavassa kärryssään. Mitä täällä tapahtuu, kummastelen viilenevässä illassa. Mies pyörittelee käsissään jotakin, sama liike toistuu ja toistuu lähes hypnotisoiden minut. Menen lähemmäs huomaamattani. Ihmiset syövät ja keskustelevat vilkkaasti toistensa kanssa. Aurinko paistaa, varjot ovat pitkiä ja huomaan miehen lorauttavan Grand Marnier -pullosta likööriä pyöreällä, tasaisella levyllä paistuvalle crepille.

Ostin kaksi.

Café Crêpes aloitti toimintansa 20 vuotta sitten Helsingin Kauppatorilla.

Tervetuloa herkuttelemaan!